perjantai 19.9.2019 Reija

Sanoja Sinulle vuodesta 1976

Soraa puroon ja kangella kiviä kääntämään. Pappilanjoki kunnostetaan talkoovoimin taimenjoeksi kutupaikkoja ja polkuja rakentamalla.

Pappilanjokea kunnostetaan taimenia varten heittämällä soraa kutupaikaksi.

Nilsiän reitin suojeluyhdistys ja paikalliset vapaaehtoiset kunnostavat Nilsiän Pappilanjokea puroksi, jossa myös taimenet kutevat. Yhdistyksen puheenjohtaja Raimo Timonen ideoi Pappilanjoesta Helsingin Longinojan kaltaista lohijokea ja varapuheenjohtaja Olavi Saastamoinen kiersi talosta taloon kysyen kunnostusluvan maan- ja tontinomistajilta.
Lähes kolmen kilometrin mittainen Pappilanjoki laskee Pienestä-Kankaisesta Syvärin Nilsiänlahteen. Pappilanjoen ylittävän Tiirinlahdentien ensimmäisen sillan molemmilla puolilla kunnostetaan puroa.
– Rakennetaan muutama kutupaikka ja poikasalue, sanoo Timonen.
Kutualueelle levitetään soraa. Se päästää vettä läpi ja virtaus pitää veden happirikkaana, mutta virtaus hidastuu vähän. Sieltä taimenet valitsevat sopivat kohdat kuteakseen.
Poikasvaiheessa taimen etsii turvakseen kivenkoloja.
Parin kolmen vuoden ikäisenä se laajentaa reviiriään ja etsii kannan tihentyessä suurempaa aluetta elääkseen. Niinpä taimenet siirtyvät Pappilanjoesta Syväriin, jossa kaloja syötyään kasvavat nopeammin kuin puron hyönteisiä syömällä.
Reviirikalana taimen palaa aikanaan Pappilanjokeen kutemaan. Tämä on ainakin suunnitelma.
– Meillä on aikaa kunnostushommiin, Timonen kertoo.

Itä-Suomen jokitalkkari Pekka Huupposen mukaan Pappilanjoessa on potentiaalia. Vanha mylly on tosin edelleen taimenien nousun esteenä, vaikka se on rikottu vuosikymmeniä sitten.
Taimenille luodaan puroon polku kääntämällä kiviä rautakangilla. Polusta tehdään myös hieman mutkitteleva, ettei vesi juoksisi täydellä vauhdilla. Toisaalta virta ei saisi myöskään täysin pysähtyä.
Normaalikesänä Huupponen uskoo veden virtaavan Pappilanjoen läpi, vaikka tällä hetkellä purossa onkin vähän vettä. Puron suvantopaikat ovat hyviä, kun vedet ovat vähissä.
– Taimenkanta on mahdollista luoda, hän arvelee.
Suojaisia louhikkopaikkoja on Pappilanjoessa hyvin pienille poikasille. Myös veden laatu näyttää Huupposen mukaan hyvältä, mutta sen happamuus on vielä tutkittava.

Ensi keväänä jäiden lähtiessä tuodaan mätiä Pappilanjoen kutualueille. Kanta on heinäveden taimenkantaa Enonkoskelta ja Timonen toivoo, että taimenet sopeutuvat Pappilanjoen veteen.
Tutkimusten mukaan alkuperäinen kanta tai suunnilleen samanlaisesta ympäristöstä oleva kanta menestyy kunnostetuissa puroissa. Epigeneettisen periytymisen mukaan opittua tietoa siirtyy jälkeläisille jollain tasolla.
– Taimenkanta joka on laitostunut, ei tule toimeen, Timonen toteaa.
Valmiiksi kasvatettujen taimenien tuomisessa ei hänen mukaansa ole järkeä. Ne voisi jakaa suoraan kalastajien postilaatikoihin.
Timonen toivoo, että ennen Pappilanjoella kalastamista olisi taimenilla kestävä kanta, mutta se on osakaskuntien asia.

Nilsiän reitti alkaa Kainuusta ja yhtyy Kallaveteen. Reittiin kuluvat muun muassa Syväri ja Vuotjärvi sekä Rautavaaran vedet ja joet.
Savon Voima tukki vaelluskalojen reitit 1950-luvulla ja suo-ojista tuli hapanta vettä reitille. Näin luonnonlohet hävisivät.
– Taimen kärsii happamasta vedestä, Saastamoinen kertoo.
Nilsiän reitin suojeluyhdistyksen perustamiseen muutama vuosi sitten vaikutti hänen mukaansa myös se, että Talvivaaran kaivos pilasi vesiä ja jotain tarvitsi tehdä.

Jätä kommentti

*