keskiviikko 20.3.2019 Aki, Kim, Joakim, Jaakkima

Sanoja Sinulle vuodesta 1976

Rautavaaralla seurakuntaliitos voi tulla ajankohtaiseksi tällä valtuustokaudella, mutta kosiomatkalle ei ole vielä kiirettä.

Kirkonkellot soivat vielä itsenäiselle seurakunnalle.

Kukkaronnyörit ovat tiukilla Rautavaaran seurakunnassa, mutta seurakuntaliitosten suhteen ollaan vielä odottavalla kannalla.
Seurakunta on kartoittanut mahdollisia liitossuuntia siltä varalta, jos seurakunta ei enää voi jatkaa itsenäisenä. Tämä suunnitelma B lähtee siitä, että realistiset yhdistymissuunnat ovat joko Järvi-Kuopion seurakunta tai Ylä-Savon seurakuntayhtymä, kuten ne olisivat ennakoidusti mahdollisessa kuntaliitoksessakin.

Kirkkoherra Juha Luukkosen mukaan kumpaakaan mahdollista liitossuuntaa ei ole vielä lähestytty asiassa.
– Nyt alkaneen valtuustokauden aikana se todennäköisesti tulee ajankohtaiseksi, hän ennakoi.
Varasuunnitelma on Luukkosen mukaan otettava käyttöön siinä vaiheessa, mikäli säästöt eivät riitä. Kuitenkaan kyseessä ei hänen mukaansa voi olla mikään paniikkiratkaisu, vaan liitos on tehtävä huolella harkiten, ja nimenomaan sellaiseen suuntaan, joka olisi pitkäaikainen ratkaisu.
– Itse kokisin helpotuksena hyvän liitoksen kumpaan suuntaan tahansa, mutta en silti ole kiirehtimässä asiaa. Liitoksen jälkeenkin lähtökohta on kuitenkin se, että alueen verotuotolla pitäisi rahoittaa se toiminta mitä täällä on. Talouden ja henkilöstön sopeuttaa joku muu jos me emme sitä tee sitä ennen.

Seurakunnan talouden osalta lähtökohtana kun pitäisi olla, että verotulot riittäisivät henkilöstömenoihin, ja metsänmyynnillä katetaan muita menoja.
– Kumulatiivinen ylijäämä aiemmilta vuosilta ei ole rahana tilillä vaan kirjanpidollisesti sidottuna muun muassa rakennusten arvoon. Sillä ei siis voi maksaa palkkoja tai laskuja.
Talous on kirkkoherran mukaan tasapainossa jonkun aikaa nykyisen verotuottoennusteen valossa.
– Seurakunnalla on paljon omaisuutta, mutta ongelma on juuri se, että verotulot ovat se, jolla henkilöstömenot pitäisi kattaa.
Toinen kysymys on Luukkosen mukaan se, että onko kukaan kiinnostunut Rautavaarasta niin kuntana kuin seurakuntanakaan.
– Kyseessä on sama asia kuin parisuhteen aloittamisessa. Vain toisen osapuolen kiinnostus ja tarve kun ei riitä. Oikeastaan olen sitä mieltä, että näin syrjäinen paikka pitäisi olla oikeutettu jatkuvaan vuosittaiseen toiminta-avustukseen, kuten on ollut esimerkiksi saaristostatuksen omaavien alueiden kanssa. Mutta se asia taas päätetään Helsingissä, josta käsin meidän ongelmia ei samalla tavalla nähdä.

Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Arja Korkalainen kannattaa seurakunnan itsenäisyyttä niin pitkään kuin se toiminnallisesti suinkin on mahdollista.
– Meillä on kuitenkin vielä aika hyvin toimintaa. Työntekijät ovat hyvin sitoutuneita työhönsä ja rautavaaralaiset ovat myös innokkaita vapaaehtoistyöhön.
Kirkkoherran tapaan Korkalainenkin tosin arvioi, että alkanut valtuustokausi saattaa olla viimeinen kausi itsenäisenä seurakuntana.
– Sellainen tuntuma minulle on tullut, kun olen ollut mukana kirkkoneuvoston kokouksissa, joissa seurakunnan taloustilannetta on tuotu esille. Olen kuitenkin luottavainen, olihan viime vuosi ylijäämäinen ja valtakunnalliseen arvioon perustuen verotuloissa on Rautavaarallakin tälle vuodelle luvassa kasvua 3,4 prosenttia.
Korkalainen myös huomauttaa, ettei seurakunta todellisuudessa ole köyhä, koska metsiä on 1500 hehtaaria ja taseessa puoli miljoonaa euroa ylijäämää.
– Pitäisi sinnitellä itsenäisenä mahdollisimman pitkään, sillä meillä on pitkät välimatkat muualle.
Mikäli seurakuntaliitos tulee ajankohtaiseksi, pitäisi Korkalainen Ylä-Savon seurakuntayhtymää järkevimpänä vaihtoehtona.
– Se on toimintakulttuuriltaan lähimpänä Rautavaaran seurakunnan toimintaa.
Korkalainen on johtanut kirkkovaltuustoa kaksi kautta. Valtuuston puheenjohtaja valitaan uuden valtuuston ensimmäisessä, 14.3. pidettävässä kokouksessa.

Kommentit

  • Unto Murto

    Kunnilla ja seurakunnilla on tärkeä rooli hyvän elämän edellytysten luojana.
    Kunnat vastaavat jokaiselle kansalaiselle tärkeiden palvelujen järjestämisestä sekä luovat edellytyksiä kestävälle kehitykselle. Samalla ne tarjoavat monipuoliset
    mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa oman asuinpaikka-kunnan kehittämiseen.
    Seurakuntien perustehtävä on kutsua ihmisiä armollisen Jumalan yhteyteen, tuoda elämään kestävä perusta ja rohkaista välittämään lähimmäisistä ja luomakunnasta.

    Nyt kannattaisi neuvotella kunnan ja seurakunnan yhteistyöstä näinä tuulisina aikoina. Mitä yhteistyötä voitaisiin tehdä?

  • Digiman

    Rautavaaran Kuntastrategia 2030-asiakirja hyväksyttiin kunnanvaltuuston kokouksessa 17.1.2019 yksimielisesti. Kuntastrategian mukaisesti on edettävä eli vaiheittainen malli, jossa ensin ydistetään Pohjois-Savon kuntien perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito sekä ns. sanottuja raskaita sosiaalipalveluja. Uudessa SoTessa ja SoTussa tulee mennä lähipalvelujen näkökulmasta, ei hallinnollisten mallien tavalla. Mitä yhteistyöalueita löytyy seurakunnan kanssa????

  • Unto Murto

    Unto Murto visioi Rautavaaran tarvitsevan jatkossa entistä enemmän kolmen K:n mallia eli ”käsiä” kotipalveluun, keven-nettyä palveluasuntotuotantoa ja koulutusta. Laskusuunnassa oleva väkiluku vaikuttaa keskeisesti kunnan talouteen liittyviin kysymyksiin.

    Yksi asukas tuo valtionosuutta keskimäärin 5 000 euroa. On huolestuttavaa kun väkeä poistuu ”yläkertaan” tai muuttaa pois.

  • Unto Murto

    Unskin kynästä: SoTessa on palattava alkuperäisiin tavoitteisiin: Terveyserojen kaventamiseen ja Perusterveydenhuollon parempaan saatavuuteen, jotta jonot terveyskeskuksissa poistuvat. Tähän tarvitaan lääkäreitä, hoitajia ja sosiaalialan työntekijöitä. Hoivaa ja huolenpitoa arkielämän eri vaiheissa. Kyllä jämpti on niin.

Jätä kommentti

*