maanantai 9.12.2019 Anna, Anne, Anni, Anu, Anneli, Annikki, Annika, Annukka

Sanoja Sinulle vuodesta 1976

Rasteja etsimässä – Maaston vaihtelevuus ja rastien löytäminen riemastuttavat suunnistuksessa.

Elena Bondar käynnisti oman ajanottonsa ja säntää metsään rasteja etsimään.

Suunnistaminen on osa Elena Bondarin elämää. Elämässä asetetaan tavoitteita ja välitavoitteita. Samoin suunnistuksessa kuljetaan lähdöstä maaliin rastien kautta.
– Pikku hiljaa aina eteenpäin. Aina tavoitteeseen, hän naurahtaa.
Ammattivalmentaja löysi Bondarin 16-vuotiaana koulusta ja vuoden kuluttua hän kilpaili hiihtosuunnistuksessa Venäjän juniorijoukkueessa. Kilpauraa kesti kymmenen vuotta.
Kuntorasteilla hän ei kilpaile hampaat irvessä.
– Nyt rennosti. Kilpailuinto on ohi, Bondar kertoo.
Hänen mukaansa suunnistusta voi harrastaa minkä kuntoisena tahansa. Lapsesta mummoon.
– Jokaisella on omat tavoitteensa ja oma ratansa. Omalla vauhdilla mennään, Bondar sanoo.
Suunnistamalla hän pitää mielensä virkeänä ja nauttii luonnossa olemisesta.

Suurin nautinto Jari Leskiselle suunnistuksessa on rastin löytäminen.
– Onnistumisen tunne, hän sanoo.
Hän pitää myös juoksemisesta metsässä enemmän kuin maantiellä.
Leskinen suunnistaa kuntoilumielessä. Hän on kuitenkin käynyt Jukolan viesteissäkin.
– Ensimmäiset kerrat olivat jännittäviä, nyt rutiinia, hän sanoo.
Erityisesti Leskinen tykkää suunnistaa keväällä, jolloin puissa ei vielä ole lehtiä ja metsässä näkee pidemmälle. Tällöin oman sijaintinsa löytää kartalta helpommin.
Parikymmentä vuotta suunnistaneen Leskisen mukaan Nilsiän Nujakan ja Säyneisen Salvan yhteiset kuntorastit ovat laadukkaita. Suunnistusreittejä löytyy niin aloittelijoille kuin vaikeampia ratoja hakeville.

– Tänään oli ihan hirveän hyvä. Näissä maisemissa. Kangasmaastossa, ihastelee juuri maaliin saapunut kuopiolainen Tapani Laine.
Hän on aktiivinen suunnistaja, sillä rasteja hän kiertää kolmesti viikossa. Säyneisen Salvan ja Nilsiän Nujakan rastien lisäksi hän suunnistaa Siilinjärvellä ja Kuopiossa.
Aikoinaan kilpahiihtoa harrastaneelle urheilijalle suunnistus oli hyvä harjoitusmuoto hyppiä kantojen ja risujen yli. Vaihtelevassa maastossa on myös helppo huilata välillä. Nelisenkymmentä vuotta lajia harrastaneena hän suunnisti aikoinaan myös Jukolan viesteissä. Häntäkään ei maantien varrella juoksu innosta ja riemua

tuo rastienlöytäminen.

Rastit etsittiin tiistaina Nilsiän Loutteiselta vanhan luontopolun lähettyviltä Markus Räsäsen viime vuonna tekemän suunnistuskartan avulla.
Uudemmat kartat ovat teknisesti hyviä pohjia suunnistuskartan tekemiseen. Silti maastossa on käytävä tarkastamassa paikat sekä korkeuskäyrät kohdilleen ja miten kartta soveltuu suunnistukseen.
– Notko voi olla selkeämpi maastossa. Näkyvämmällä paikalla, hän kertoo.
Kartan tekeminen on helpompaa monimuotoisessa maastossa.
– Pienipiirteisen kanssa on haastavampaa.
Monikaan ei suunnistuskarttoja tee ja niiden tekemisessä Räsäsellä riittää tekemistä niin paljon kuin hän haluaa. Itse tekemällä kartalla suunnistavalle on etulyöntiasema rasteja etsiessä.
– En kilpailisi, Räsänen naurahtaa.

Rastit on vietävä metsään ja merkittävä myös karttaan sekä lopulta haettava pois. Tiistaita varten homman hoiti Ilkka Rönnemaa.
Hän neuvoo suunnistajaa malttamaan metsässä mielensä ja uskoa enemmän karttaa kuin omaa mieltä siitä, missä on. Eritoten yösuunnistuksessa se on tärkeää.
– Löytää myös marjapaikkoja, hän virnistää.

Jätä kommentti

*