keskiviikko 5.8.2020 Salme, Sanelma

Sanoja Sinulle vuodesta 1976

Panhuilumusiikki rauhoittaa mielen. Pauli ”Pali” Ulmanen on monipuolinen näyttelijä ja melkoinen tonttu.

Nilsiän harrastajateatterin Vuoden tonttu, Pauli Ulmanen, tietää joulusta monta salaisuutta – niin kuin kelpo tontun kuuluukin.

Se on tämä Ulmas Pali vähän sen sortin miehiä, että kun hän johonkin ryhtyy niin tuumasta pannaan toimeksi heti eikä kohta. Tai ainakin sellaisen mielikuvan miehestä helposti saa, kun tämän supliikin ”tonttumiehen” kanssa asioista haastelee.
– Kerran vuodessa, jouluaattona, ylenen sitten arvoasteikolla pykälän ylemmäs. Sitten palaan taas kiltisti ruotuun – tontuksi, virnuilee Nilsiän Harrastajateatterin hoikkistontulla palkittu Pauli Ulmanen.
”Meitä on moneksi” tupataan sanomaan. Ulmas Palilla slogan osua tupsahtaa mieheen yhtä hyvin kuin hoikkistonttu miehen kämmeneen. Pali on nimittäin näytellyt viime vuosien aikana melkoista lailla monipuolisen kattauksen erinäisiä rooleja Nilsiän harrastajateatterin riveissä. Vuonna 2017 Ulmanen asteli estradille Votkaturisteissa.
– Siinä olin mukana ensimmäisen kerran kesäteatterissa. Sitten heti seuraavana talvena olin mukana Ministeriä viedään -talvinäytöksessä. Siihen tein myös lavasteita, samoin kuin Yölintuihin.
Pastori Jussilaisessa Pali oli mukana vuonna 2018.
– Paanas Topin kanssa makkaran myynnissä, tonttu vielä tarkentaa kehuen perään talkooporukan merkityksen.
Tänä kesänä mies näytteli Irjassa.
– Siinä olin teurastaja Hartikainen, kylänmies, pappi ja jätkä, listaa Ulmanen ja pistää naurunremakan päälle – vaan ihan tuo on miehen tavaramerkki, rempseä savolainen kun tuntuu olevan.

Vääjäämättä hiipii, joulun alla tonttukin, mutta mieleen myös kysymys. Miten ihmeessä into näyttelemiseen sitten syttyi?
– Heikkisen Antti minut siihen huijasi, tonttu virnuilee ja pistelee sanomansa perään myönnytyksen, että saattaa asiasta olla toisenlainenkin näkemys.
– Antti minua mukaan pyysi, ja minä kuulemma luppauvuin. Tästä tottuuvesta sitä vieläkin väännetään, vaan hyvässä hengessä. Se pittää sanoa, että onneksi lähin. En ole katunut hetkeäkään.

Tuore tonttumies kehuu teatterilla asuvaa yhteisöllisyyttä.
– Se on ihan oma maailmansa. Meillä on hyvä porukka täällä Nilsiässä.
Muistuupa miehellä mieleen aiempikin estradikokemus takavuosien kantamoisena.
– Ala-asteella ei paljon vuorosanojen luvut kiinnostanut. Niinpä keksin omiani, vaan sitä ei opettaja sulattanut. Laittoi minut joulukuuseksi. Ja kerran olin jänis, paljastaa tonttu ja pistää päälle remakat naurut.
Entäpä se mieluisin rooli?
– No jos ei sitä jänistä lasketa, Pali hihittää vakavoituen.
– Kyllä se on ministereistä Hande Roisko. Näytelmähän oli farssi, yhtä tykitystä koko näytelmä.

Palataanpa vielä hetkeksi tähän Palin saamaan tonttupystiin. Seuraavan vuoden se majailee siis Ulmas Palin nurkissa – tai oikeammin kirjahyllyn päällä. Ja mikäs siellä eloaan vietellessä. Voi kurkistella romaanien sanankäänteitä isäntänsä olan yli tai kuunnella musiikkia.
– Musiikki, missä ei ole sanoja, on hienoa. Panhuilumusiikki eritoten, herkistelee Ulmanen.

Jätä kommentti

*