keskiviikko 12.12.2018 Tuovi

Sanoja Sinulle vuodesta 1976

Omistuksen siirron kypsyttely kannattaa. Metsän arvon säilyminen vaatii osaavaa hoitoa.

Isä Sulo Taskinen ja tytär Riitta Taskinen pitävät kuusivaltaisesta metsästään Halunalla yhdessä huolta.

Taskisilla varauduttiin hyvissä ajoissa siihen, mikä jossakin vaiheessa piti joka tapauksessa hoitaa. Kun Nilsiän kirkonkylällä eläkepäiviä viettävät vanhemmat Sulo Taskinen, 85, ja Eira-puoliso, 79, alkoivat ikääntyä, oli syytä miettiä, mitä miehen metsäomaisuudelle tehtäisiin.

Seitsemän vuotta sitten perustettiin metsäyhtymä, josta puolet on Sulo-isällä ja toinen puolisko tasan jaettuna Vantaalla asuvalle tyttärelle Riitta Taskiselle, 50, ja Turussa asuvalle pojalle Jussi Taskiselle, 47.
– Veljeni kanssa olimme ihan tyytyväisiä silloiseenkin tilanteeseen, mutta äiti kai se rupesi enemmän sitä jumppaamaan. Sen verran pitää olla verosuunnittelua, ettei kaikki mene perintöverona. Ajateltiin hoitaa sitä vähän etukäteen, ettei odoteta perunkirjoituksia, Riitta Taskinen kertoo.
Apua haettiin metsänhoitoyhdistys Savotan erityisasiantuntijalta Sinikka Voutilaiselta.
– Häneen luotimme aika paljon ohjeissa, Sulo Taskinen muistaa.
– Hän laski, miten se tulee edullisimmaksi. Näin siinä on paras hyötysuhde kaupanteossa, Riitta Taskinen mainitsee.

Metsänomistus on Suomessa vanhoissa käsissä, sillä metsänomistajien keski-ikä on jo yli 60 vuotta, ja kolmannes metsänomistajista on täyttänyt jo 70 vuotta, Metsäkeskus laskee. Uusien metsänomistajien keski-ikäkin on yli 50 vuotta.
Useimmiten metsänhoito on vanhan isännän hoteissa, ja kun naisten keski-ikä on miehiä korkeampi, leskeksi jää useimmiten nainen.
– Leski on usein hädissään. Monesti he tulevat kysymään apua, koska he kokevat tilanteen hyvin vaikeaksi. Kun metsäasiantuntija lähtee mukaan, voi tulla hyvinkin luja suhde, kun on joku, joka auttaa ja selventää asioita. Metsäalan sanastokin voi olla hyvin vaikeaa, Voutilainen tietää.
Voutilainen kehottaa tekemään rauhassa ja hyvissä ajoin metsänomistuksen sukupolvenvaihdoksen, jotta siirrosta ei tule kellekään taloudellisesti liian raskas. Kun vanha sukupolvi on vielä elossa, tietotaitoakin ehditään siirtää. Omistusta voidaan siirtää monin eri tavoin: vastikkeellisina luovutuksina, vastikkeettomina luovutuksina ja jotain siltä väliltä.
– Kannattaa käydä eri tilaisuuksissa, ottaa asioista selvää ja tulla vaikka uudestaan käymään.

Asiantuntijat suosittelevat suosimaan mahdollisimman suuria omaisuuskokonaisuuksia, jotta metsänhoitoa voi tehdä taloudellisesti kannattavasti, eikä riitautumisen vaarakaan ole niin suuri. Voihan olla, että yksi omistajista haluaisi isoja aukkohakkuita ja yksi on aivan vastakkaista mieltä.
– Isä ja minä olemme tehneet metsänhoitoa eniten, mutta ei se veljellekään tunnu olevan kovin vastenmielistä ajankulua. Meillä on lähinnä kiinni siitä, kuinka paljon jaksamme hoitaa, koska jos kaiken hoitamisen jättää ulkopuoliselle, siitä ei jää paljon käteen, Riitta Taskinen toteaa.
Hän lisää, ettei sentään kaikkia lomia pidä kuluttaa metsänhoitoon, koska sitten se rupeaa maistumaan työltä, eikä ole enää kivaa.
– Raivaussahaa isompia minä en käytä. Saan minä moottorisahankin käyntiin ja osaa katkoa sillä puita, mutta mielelläni en niitä kaada.

Taskisen suvun tilan kokonaispinta-ala Halunan kylässä on runsaat 60 hehtaaria, josta reilut 50 hehtaaria on kuusivaltaista metsää.
– Puuta on kaiken ikäistä. Osa on jo vähän yliaikaista, ja nuorinta on tänä keväänä istutettu kuuden hehtaarin iso taimikko, Riitta Taskinen kertoo.

Jätä kommentti

*