lauantai 21.4.2018 Anssi, Anselmi

Sanoja Sinulle vuodesta 1976

Millaista oli elämä Suomen itsenäistyessä sata vuotta sitten?

1917: Kansalaissota, elintarvikepula ja espanjantauti vaikuttivat myös nilsiäläisten ja rautavaaralaisten elämään.

Ensimmäisen maailmansodan syttyminen 1914 oli järkytys kaikille. Kun saatiin tietää sodanjulistuksesta Saksalta alkoivat elintarvikkeitten hinnat nousta. Armeijan tarpeet kaappasivat kuljetustarpeesta valtaosan. Myöhemmin rautateiden sekasorto vain kiihtyi. Nilsiän ja lähialueiden viljansaanti vaikeutui ja puute tuli näkyviin.
Viljantuontia Venäjältä vähensi myös epäluulo irtaantumispyrkimyksistä. Keisarikunta epäili myös Suomen varastoivan viljaa myöhempää käyttöä varten. Armeijalla oli runsaammin viljaa kuin siviileillä mutta armeija oli pidettävä tyytyväisenä.
1916 elinkustannusindeksi oli kohonnut kaksi ja puolikertaiseksi sodan alkutilanteeseen verrattaessa. Mistä suuhun pantavaa? Tuonti pysähtyi ja yhteiskunnan levottomuudet alkoivat myös Nilsiässä jossa pohdittiin selviämistä uhkaavasta tilanteesta.
Valtiovalta pyrki monin keinoin selviämään ahdingosta. Fysiologian professori Tigerstedt pantiin tutkimaan pettujauhon soveltuvuutta elintarvikkeeksi. Päivittäinen tarve olisi ollut kilon luokkaa jota ihmisen elimistö ei olisi kestänyt. Pettujauhon tuotantokustannuksetkin ylittivät tavallisen jauhon hinnan ja pettujauhotehdas lopetti toimintansa.
Nilsiässä määrättiin kansalaiset keräämään sieniä 20 kiloa taloutta kohti. Suurten nälkävuosien muistot elivät vielä ja ainakin Nilsiässä ymmärrettiin, että valtiovallan puuttumista ja apua tarvittiin.
Venäjän valtio tunnusti, että ilman voimakkaita säännöstelytoimia ei tilanteesta selvitä ja Kerenskin väliaikaishallitus myöntyi pakkotilanteessa. Nilsiässä jo viikon kuluttua lain voimaantulosta kokoontui kunnallishuoneelle kuntakokouksen valitsema elintarvelautakunta. Puheenjohtaja oli Kalle Puustinen ja sihteeri Olli Korhonen.
Elintarvelautakunta ei ollut mieluisa paikka ja mm. Olli Korhonen joka oli paikallinen sosiaalidemokraattien nokkamies erotettiin lautakunnasta. Kymmenhenkisen lautakunnan ikävä velvollisuus oli jakaa väestö omavaraistalouksiin ja korttitalouksiin. Elintarpeiden, lähinnä viljan, pakko-otot ja niiden toimeenpanon valvonta olivat ikäviä velvollisuuksia. Kun korteilla ei saanut elintarvikkeita oikeudesta huolimatta täytyi kunnallisen elintarvelautakunnan kääntyä Kuopiossa sijaitsevan lääninkomitean puoleen mutta mistäpä sekään viljaksi muuttui.
Tarkemmat tiedot puuttuvat mutta tavanomaisesti maaseutupaikkakunnilla aluksi puolet ruokakunnista merkattiin korttitalouksiksi jotka olivat oikeutetut elintarvikekortteihin. Omavaraistalouksien edellytettiin selviävän omin avuin. Säännöstelyvuosien jatkuessa korttitalouksien määrä lisääntyi. Nilsiässä ei ole todettu pulasta johtuvia nälkäkuolemia mutta niitä kyllä Suomessamme sattui.

Lue lisää tiistain 5.12. Pitäjäläisestä. Lue myös Helena Liukkusen juttu Lotta Svärdin historiasta. Luettavana on yläkoululaisen Meri Kampmanin, äidinkielen opiskelijan Heidi Kuosmasen ja kirjailija Antti Heikkisen kirjoitukset Suomesta, suomalaisuudesta ja itsenäisyydestä.

Jätä kommentti

*