torstai 17.10.2019 Saana, Saini

Sanoja Sinulle vuodesta 1976

Kuivuus on tyhjentänyt kotitalouksien kaivoja. Summaset päätyivät porakaivoon, kun eivät uskaltaneet lähteä talveen vähällä kaivovedellä.

Johan on hyvää vettä.

Kun vedenpinta rengaskaivossa laski uhkaavasti, päättivät Rautavaaran Höylässä asuvat Eino ja Merja Summanen turvata talousveden saannin teettämällä porakaivon.
– Mietimme, että emme uskalla lähteä talvea vasten näin vähällä vedellä, koska on olemassa suuri vaara, ettei pohjavesi lisäänny yhtään ja kevättalvella viimeistään kaivo olisi kuivunut kokonaan, Eino Summanen selvittää.

Summaset ovat asuneet Höylän Hoikkainmäellä 15 vuotta, eikä vesi ole aiemmin ollut heillä näin vähissä. Kaivon pohjalla oli loppukesästä vettä vain noin puolen metrin korkeuteen asti.
– Kymmenisen vuotta sitten kävi myös aika vähissä, mutta nyt on vieläkin vähemmän.
Lähimpään vesiosuuskuntaan on liian pitkä matka, joten vaihtoehdoksi jäi porakaivon teettäminen.
Summaset saivat kaivon noin kahden viikon päästä tilauksesta syyskuun alkupuolella. Aikataulu yllätti talonväen iloisesti, sillä alkujaan kaivo oli luvassa vasta viimeistään jouluun mennessä. Iloa lisäsi se, että hetkeä aikaisemmin Eino Summanen oli ollut kaivossa tikkaiden varassa painamassa jalallaan vesiputkea, että pumppu jaksoi nostaa painesäiliön täyteen vettä.
– Silloin huokasimme, että tulis nyt se porakaivo. Siitä tunnin päästä pimpahti asiasta kertova sähköposti ihan kuin olisi kuullut toiveemme.

Kuiva kesä on näkynyt siis myös porakaivoja tekevissä yrityksissä.
Toimitusjohtaja Esko Väisänen Kainuun Porakaivo Oy:stä toteaa, että tilauskirja on syksyä kohti paisunut ja jonotus kestää pari kuukautta. Joskus kaivon voi toki Väisäsen mukaan saada nopeamminkin, jos yrityksellä on jo muitakin kohteita samalla suunnalla.
Onko vedensaanti turvattu kun teetetään porakaivo?
– Kun riittävän syvälle mennään, niin tuleehan sitä vettä. Toisinaan löytyy matalammalta, toisinaan syvemmältä. Keskimääräinen syvyys on 50–80 metriä. Minun poraamistani kaivoista matalin on 19 ja syvin 200 metriä.
Kaivon sijainnissa huomioidaan Väisäsen mukaan saavuttavuus, eli missä sitä on helpoin huoltaa, mutta toisaalta kaivo ei saisi olla sellaisessa paikassa, että se on vastuksina. Myös putkilinjaus ja sähköjen vetäminen pumpulle on huomioitava.

Kaivojen kuivuessa yhtenä vaihtoehtona on liittyä vesiosuuskuntaan, jos se on mahdollista.
Rannankylän vesiosuuskuntaan Rautavaaralla on osuuskunnan puheenjohtajan Väinö Korhosen mukaan ollut muutama uusi liittyjä. Poikkeuksellista kuivuutta kuvastaa hänen mukaansa hyvin se, että lähteitäkin on kuivunut.
– Tärkeää tässä tilanteessa on, että pystymme tarjoamaan mahdollisuuden osuuskuntaan liittymiseen kohtuukustannuksilla, mutta pikkuisen kalliimmaksi liittyminen tulee kuin osuuskunnan perustamisvaiheessa.
Vuotjärven vesiosuuskunnan toimitusjohtaja Harri Hartikainen kertoo, että heikosta pohjavesitilanteesta huolimatta jättiryntäystä vesiosuuskunnan verkostoon ei ole tullut.
– Hipanniemellä on kaivattu vettä yksittäisissä talouksissa, ja Sydänmaan puolella jokunen pumppu on hörppinyt tyhjää. Mitään suurempaa paniikkia ei ole kuitenkaan näyttänyt olevan.
Vuotjärven vesiosuuskunnan omasta vedenottamosta ei riitä vesi, vaan joudutaan turvautumaan Vellikankaan veteen 10–20 kuution verran vuorokaudessa.
Vesiosuuskunta Vellikangas ilmoitti, että tilanne on hyvä eikä vedessä ole laatumuutoksia. Osuuskunnalla on kaksi pohjavedenottamoa, joista toinen toimii myös varavedenottamona.
Kaivojen kuivuminen on huomattu myös muun muassa rautakauppojen kassoilla.
– Monet puhdistavat tyhjillään olevia kaivojaan, joten kaivokalkkia on ostettu erityisen paljon, kertoi Juha Hartikainen Nilsiän K-Raudalta.

Jätä kommentti

*